Esiintymistaito kuntoon: Kehonkieli paljastaa todelliset tunteesi

Puhetaitoon ei kuulu vain se, mitä puhut, vaan myös se, miten puhut. Kehonkielellä voi luoda vakuuttavuutta, mutta epävarma tai ristiriitainen kehonkieli voi myös murentaa sitä ja saada kuulijat epäilemään sanomaasi. Siksi on tärkeää, että kehonkieli puhuu samaa kieltä sanojen kanssa.

Kehonkieli paljastaa, mitä oikeasti tunnemme ja ajattelemme; ajatuksemme ja tunteemme ikään kuin ”vuotavat” huomaamattamme ulos. Hyvin nopeat reaktiot näkyvät ennen niiden peittämistä niin sanottuina mikroilmeinä.

Jotta luomme puhujina uskottavuutta, meidän täytyy seistä sanojemme takana myös tunnetasolla. Esiintymiskammoiselle kehonkielen hallinta tarkoittaa sitä, että jos hän onnistuu tsemppaamaan itseensä luottamusta ja positiivista asennetta, varmuus huokuu myös ulospäin eikä jännitys näy yhtä pahasti kuulijoille – jos lainkaan.

”Jotta luomme puhujina uskottavuutta, meidän täytyy seistä sanojemme takana myös tunnetasolla”

Kehonkieli on osa sanattoman viestinnän kokonaisuutta

On tärkeää, että tunnemme omat ja muiden kehonkielen salat ja osaamme hyödyntää niitä vuorovaikutus- ja puhetilanteissa. Meidän pitää kuitenkin lukea ihmistä kokonaisuutena, ei siis vain yhtä elettä tai ilmettä.

On myös hyvä muistaa, että ulkoiset olosuhteet, kuten lämpötila, valaistus, melu ja muuten vain epämukava olo, heijastuvat tunnetilaamme ja sitä kautta sanattomaan ja jopa sanalliseenkin viestintäämme.

Työvaatteiden myötä puemme usein itsellemme ”työminän”. Kun menemme yleisön eteen, meidän pitää tsempata itsellemme energiaa ja pukea päällemme ”puhujaminä”, joka on aidosti kiinnostunut yleisöstään ja asiastaan. Puhetilanteessa yleisöstään kiinnostunut puhuja ei mieti vain omaa kehonkieltään, vaan tarkkailee myös yleisönsä kehonkieltä ja mukauttaa esitystään tarvittaessa yleisön reaktioiden mukaan.

Mitä kehonkieleen kuuluu?

Reviiri kertoo henkilökohtaisen tilamme rajat. Tilan tarve vaihtelee kulttuureista ja ihmisistä riippuen. Meillä suomalaisilla reviiri on yleensä suuri. Jos ventovieras ihminen koskettaa meitä, koemme helposti, että reviirillemme tunkeudutaan.

Tuttujen kanssa mukava reviiri vaihtelee puolesta metristä metriin tuttuuden asteesta riippuen. Läheiset päästämme iholle asti. Tuntemattoman kanssa määritämme reviirimme rajat kättelemällä.

”Tuntemattoman kanssa määritämme reviirimme rajat kättelemällä.”

Puhuja, joka uskaltaa tulla lähelle yleisöään ja ottaa silti oman tilansa, antaa itsevarman vaikutelman. Jos epävirallisessakin tilaisuudessa piileskelet puhujapöntön tai pöydän takana, luot muurin yleisösi ja itsesi välille. Myös vapaasti liikkuva ja elehtivä puhuja antaa varman vaikutelman – paitsi silloin, kun hän ramppaa yleisön edessä hermostuneesti ja huomio kiinnittyy liikkumiseen eikä itse asiaan!

”Puhuja, joka uskaltaa tulla lähelle yleisöään ja ottaa silti oman tilansa, antaa itsevarman vaikutelman.”

Eleet ja ryhti paljastavat eläinmaailmastakin tuttuja tunteita

Kun olemme itsevarmoja ja haluamme näyttää sen, ”röyhistämme rintaa”: vedämme hartiat taakse ja pöyhistelemme itsemme myös käsien avulla suuriksi. Itsevarma puhuja ottaa tilaa: hän nojautuu pöytään innostuessaan tai painottaessaan puhettaan, seisoo tukevasti haara-asennossa ja uskaltaa elehtiä käsillään.

Epävarmalla ihmisellä pää roikkuu alhaalla hartioiden välissä ja katse välttelee yleisöä. Epävarma puhuja yrittää viedä mahdollisimman vähän tilaa eleillään ja ilmeillään. Jalkaterätkin saattavat kääntyä sisäänpäin.

Suora katsekontakti ja avoimet kädet ja rintamasuunta yleisöön päin antavat luotettavan, rehellisen ja avoimen kuvan puhujasta. Jos puhuja ei täysin keskity yleisöön, saattavat poispäin osoittavat jalkaterät tai hieman kääntynyt ylävartalo paljastaa, että puhuja haluaisi olla jossain muualla tai että hänellä on kiire.

Jos taas tunnemme olomme turvattomaksi ja epävarmaksi, suojaamme ja kosketamme tiedostamattamme itseämme. Kiedomme käsivarret ylävartalon ympärille ja sivelemme itseämme tyynnyttelevästi esimerkiksi käsivarresta tai niskasta.

”Puhuja, joka uskaltaa tulla lähelle yleisöään ja ottaa silti oman tilansa, antaa itsevarman vaikutelman.”

Jos valehtelemme tai yritämme estää itseämme valehtelemasta tai suusta on jo päässyt sammakoita, saatamme tahattomasti laittaa sormen suun eteen. Hallitummin sormi vain koskettaa suupieltä tai hieraisee nenää. Sormi suun edessä voi myös tarkoittaa miettimisrauhaa eli henkilö hiljentää näin itsensä ja ympärillä olijat. Miettivä tai epävarma ihminen taas hieraisee usein leukaansa.

Kun laitamme kädet ristiin rinnalle, saatamme olla puolustuskannalla, osoittaa päättäväisyyttä tai meillä on kylmä – tai asento on vain mukava. Vain toinen käsi ristissä tai muistiinpanojen puristaminen rintaa vasten voi paljastaa puhujan epävarman olon; eleellä haluamme suojella vartalomme herkimpiä osia.

Kun kohottelemme hartioitamme ja käsiämme, kerromme, ettemme tiedä tai ettei asia oikeastaan kiinnosta. Jos nostamme vain toista hartiaa, eleestä tulee kiertelevä ja kaarteleva, mikä ei lisää luottamusta puhujaa kohtaan.

Kun käännämme ”rintamasuunnan” yleisöön päin, osoitamme olevamme kiinnostuneita kuulijoistamme. Jos keskitymme taaksemme valkokankaalle tai vain muistiinpanoihin, kadotamme yhteyden yleisöön. Myös puhujan taakse lukitut kädet paljastavat, ettei hän halua lähempää kontaktia kuulijoiden kanssa.

Tarkkaile yleisöäsi!

Jalkojaan heilutteleva, sormiaan tai kynäänsä naputteleva tai kelloaan / kännykkäänsä vilkuileva kuuntelija on tylsistynyt tai hänellä on kiire. Tähän viittaa myös, jos kuulijan pää nojaa raskaasti kämmeneen.

Jos kuulijan sormet on ristitty peukalot ylöspäin, hän suuntautuu myönteisesti puhujaan ja hänen asiaansa. Jos peukalot sukeltavat alaspäin ja ilme muuttuu ja kuulija vieläpä nojaa leuallaan tai koko ylävartalollaan taaksepäin, hän voi olla eri mieltä kanssasi.

Päätään kallistava kuulija kuuntelee tarkasti, vaikka käsivarret olisivat puuskassakin – varsinkin jos hänen huomionsa on kiinnittynyt puhujaan ja sormi nojaa poskeen. Jos silmät ovat sirrillään, ilme on epäilevä ja huulet mutrussa, hän saattaa olla ensimmäinen, joka kommentoi ja kysyy tarkentavia kysymyksiä esityksesi lopussa!

Ilmeet ja katsekontakti paljastavat enemmän kuin arvaatkaan

Sanotaan, että silmät ovat sielun peili ja hymy on pienin matka kahden ihmisen välillä. Aidosti hymyilevä ja silmiin katsova ihminen herättää luottamusta, sillä myös hänen silmänsä nauravat. Aidosta hymystä eroaa vino hymy, jolloin vain toinen suupieli nousee, mikä antaa ylimielisen vaikutelman.


Epäluuloisella, miettiväisellä ja aggressiivisella ihmisellä silmät siristyvät ja kulmakarvat rypistyvät. Jos emme halua nähdä jotakin ihmistä tai asiaa, etäännytämme itsemme katsomalla poispäin tai peittämällä silmämme. Hallitumpana versiona epämukavuus näkyy siinä, että kuulijan sormi koskettaa silmäkulmaa.

Esiintymistaito kuntoon: Kehonkieli paljastaa todelliset tunteesi

Hermostunut ihminen räpyttelee silmiään, kun taas taitava valehtelija katsoo rävähtämättä silmiin. Hämmästyneenä, Esiintymispelkosäikähtäneenä tai epäuskoisena silmämme laajenevat. Jos kuulijasi pyörittelee silmiään, hän osoittaa hyvin epäkohteliaalla tavalla väheksyntää tai kärsimättömyyttä.

Harjoittelemalla mestariksi!

Kehonkielen havainnointia ja tulkitsemista on helppo harjoitella kotioloissa omaa perhettä tai lähipiiriä havainnoimalla tai vaikkapa television draama- tai reality-sarjoja katselemalla. Varsinkin läheisiä tarkkaillessa on tärkeää olla hienotunteinen ja välttää ylitulkintoja. Ystävältä voi myös kysyä tarkentavia kysymyksiä: ”Nostit kulmakarvojasi, mikä sanomassani hämmästyttää sinua?”

Tärkeintä on kuitenkin tiedostaa oma kehonkieli ja karsia mahdolliset vakuuttavuutta murentavat maneerit. Parhaiten oman kehonkielen hallintaa oppii harjoittelemalla ja videoimalla omia puhe-esityksiä.

Kun haluat oppia lisää siitä, miten tullaan vaikuttavaksi puhujaksi, ilmoittaudu Vaikuttava puhe ja esiintyminen -koulutukseen 11.4.2024

Kirjallisuutta aiheesta:

  • Vaikuttavan puhumisen taito (Antti Mustakallio 2015)
  • Kehokoodi, Sanattoman viestinnän opas (Sami Sallinen 2019)
  • Myynnin kultainen kirja (Pauli Vuorio 2016)